Kansikin jo paljastaa, ettei Eevan luokka ole kirjallisuuden uusimpia tähdenlentoja. Se on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1912. Jotenkin vain vanhat tyttökirjat kiehtovat - eihän niissä liiemmin tapahdu, mutta tunnelma on kerta kaikkiaan ihanan kodikas. Niin myös tässä. Aloin lukemaan tätä ensimmäistä kertaa viime syksynä, mutta jätin kesken. Tylsä, oli silloinen tuomio. Viimeksi, kun kävin kirjastossa, sitten otin riskin; lainasin neljä Mary Marckin kirjaa, Eevan luokan etunenässä. Ja kun aloin lukemaan sitä, olin aivan haltioissani - se oli hyvä, mukaansatempaava, ja ennen kaikkea hauska! Nauraa kihersin monta kertaa ääneen! Yksi huippukohdista oli, kun Hertta sanoi Ingalle, luokan kauneimmalle tytölle, joka seisoi laivan kannella: "Kaunis Inga, älä seiso tuulessa, tai pilaat ihosi, luokan ylpeyden." En tiedä, onko se muista yhtä huikea kohta, mutta no jaa...
Kuten nimestä voi päätellä, kirja kertoo Eevan luokasta. Eevan luokalla on toinen toistaan "itresantimpeja", kuten ihanassa, vanhassa opuksessa sanotaan, henkilöitä. Ja Eevan perhekin on hauska - hänellä on kaksi pikkusiskoa ja kaksi pikkuveljeä. Niin, ja sarkastinen isä. Mitä olisikaan hauska perhe ilman sarkastista isää? No ei, voihan perhe olla hauska ilmankin. Ei tarvitse koko ajan olla hienoisessa neulasateessa. Mutta kuten Ylepydessä ja ennakkoluulossakin, sarkastinen isä kommentteineen hymyilytti monessa kohdassa.
Suosittelen kaikille, jotka eivät jaksa ainaista jännitystykitystä, vaan kaipaavat kotoisaa tunnelmaa ja hyväntuulista huumoria. Toki tässäkin kirjassa on synkät hetkensä; Herttaa epäillään vakavasta teosta - meinasin kirjoittaa rikoksesta, mutta se ei välttämättä olisi ollut aivan oikea sana. Ja vaikka lukijat tietävätkin ratkaisun, niin tapauksen selvittämistä on jännää seurata.
- Sofi-ina
Kommentit