Pitkästä aikaa luen SSS:ää, eli Surkeiden Sattumusten Sarjaa! Kuten aiempia osia lukeneet tietävät, sarjan ahmiminen keskeytyi, kun lähikirjaston hylly näytti eioota kun kaipasin 7. osaa. Nyt kuitenkin, kun olen laajentanut reviiriäni pääkirjastoon, löysin tämän kaivatun palasen(koska en halua lukea yhtään sarjaa epäjärjestyksessä). Lemony Snicketin kirjoissa kirjailija itse on tavallaan yksi henkilö, vaikkei liity tapahtumiin millään tavalla. Onhan hänen elämäntehtävänsä kirjata ylös Baudelairejen orpojen surullinen tarina - ja lisäksi tässä kirjassa oli henkilö nimeltä Jacques Snicket, mutta hänen mysteerinsä jäi vielä toistaiseksi ratkaisematta...

Surkeiden Sattumusten Sarja kertoo Violet, Klaus ja Sunny Baudelairesta, sekä niistä surkeista sattumista, jotka vainoavat heitä. Kaikki alkoi, kun Baudelairejen vanhemmat kuolivat surullisessa tulipalossa jättäen jälkeensä suunnattoman murheen lisäksi suunnattoman omaisuuden. Tuota omaisuutta ilmaantui pian jahtaavaan julma kreivi Olaf, joka adoptoikin ensiksi orvot. Menetettyään huoltajuutensa hän sittemmin alkoi hoitaa Baudelairejen seuraavia huoltajia pois tieltään yrittäen saada lapsien perintöä itselleen...Olaf yrittää tavoitella myös Baudelairejen orpojen ystävien, Quagmirejen kolmosten(joita on tosin elossa kaksi) vanhemmilta jääneitä safiireita. Kelvoton kylä alkaa asetelmassa, jossa Olaf on onnistunut kidnappaamaan Quagmiret, jotka viimeisen kerran, kun Baudelairet näkivät heidät, huusivat avaimen Olafin salaisuuteen: V.P.K. Nyt Baudelairejen asioita hoiteleva pankkiiri, herra Poe, etsii Baudelaireille uutta huoltajaa. Kukaan ei kuitenkaan halua heitä, koska ovat kuulleet kaikista kreivi Olafin julmuuksista, joita hän on edellisille huoltajille tuottanut. Lopulta Poe löytää ohjelman, jossa kokonaiset kylät ottavat huostaansa orpoja. Ohjelmaan osallistuvien kylien joukosta löytyy orvoille tuttu kirjainyhdistelmä - V.P.K...

V.P.K. ei siis suinkaan tässä tapauksessa tarkoita vapaapalokuntalaisia, vaan sillä on erimerkitys. Kylässä orvot joutuvat hoitamaan kaikkien kyläläisten askareet, koska kaikki kyläläiset ovat heidän huoltajiaan. Sen lisäksi kylä on täynnä mustia variksia, jotka vaihtavat paikkaa tiettyyn vuorokauden aikaan. Ainoa mukava henkilö on Hector, jonka luona lapset saavat asua. Sitten Hectorin takapihalla sijaitsevan Ei-milloinkaan-puun juurelle alkaa ilmaantua salaperäisiä säepareja - ja ne ovat selvästi Baudelairejen ystävän, Isadora Quagmiren käsialaa. Mitä Isadora yrittää heille kertoa? Missä Quagmiret ovat, ja kuinka heidän onnistuu toimittaa viestejä puun alle?

Surkeiden Sattumusten Sarja on alusta asti ollut hyvä, eikä Kelvoton kylä tuottanut pettymystä. Muista sarjoista ja kirjailijoista eroavan tästä tekee Snicketin tapa kirjoittaa. Esim. Sali oli sekasorron vallassa, mikä tarkoittaa tässä "täynnä kiivaasti kiisteleviä vanhimpia ja kyläläisiä." Siis, kirjassa selitetään välillä itsestäänselviäkin sanoja. Mutta ehkä juuri se tekee tästä niin omaperäisen.

Suosittelen koko sarjaa kaikille, jotka tykkäävät jännityksestä, vaikka ihan Agatha Christien dekkareihin tätä ei verrata voikaan. Vaikka itse olenkin tarkka siitä, että luen kaikki kirjat sarjan oikeassa järjestyksessä, niin SSS:ssä se ei ole välttämätöntä - jokaisessa kirjassa selitetään kyllä tärkeimmät "aiemmin tapahtunutta" -kohdat.

- Sofi-ina