Kun SkedeL-san oli vielä pieni alakoululainen, ehkä toisella tai kolmannella luokalla, hän näki kirjastossa hauskannäköisen kirjan. Sen vaaleanpunainen, kimalteleva kansi veti puoleensa pientä SkedeLiä kuin mansikka kuunaan! Se oli kuitenkin niin korkealla hyllyssä, että pieni SkedeL otti tuolin yltääkseen siihen. Kannessa luki Sabrina ja oli kuva vaaleahiuksisesta tytöstä sekä noidankattilasta. SkedeL oli jo lainaamassa kirjan, kunnes huomasi sen olevan englanninkielinen, huokaisi syvään ja jätti harmistuneena kirjan hyllyyn.

Tästä vierähti aikaa ehkä kuudenteen luokkaan asti, ennen kuin seuraavan kerran kohtasin englanninkielisen kirjan - välttelin niitä nimittäin pari vuotta. Kuudennen luokan lopulla sain kuitenkin englannista kirjapalkinnon - A. A. Milnen teokset koonneen kirjan The Complete Winnie-the-Pooh. Kyseistä kirjaa lueskelin jonkun matkaa, muttei tuo Nalle Puh oikein tuossa elämänvaiheessa jostain syystä iskenyt.

Seitsemännellä luokalla tapahtuikin jo enemmän edistystä. Kirjastosta lainasin englanninkielisiä The Simpsons -sarjakuvia joita ymmärsin eri murteista ja slangeista huolimatta yllättävän hyvin. Lisäksi (se saattoi olla jo eri vuosi...) kun englanninkielinen Harry Potter -sarjan viimeinen teos, Harry Potter and the Deathly Hallows, ilmestyi, pitihän tosipotteristin saada se hyllyyn heti (ei sillä, että sitä olisin vieläkään lukenut - itse asiassa sain vasta alkukeväästä lopetettua suomenkielisen version, sillä potterismini koki melkoisen lama-ajan).

Nyt olen lukenut loppuun ensimmäisen englanninkielisen romaanini, viime jutussani esittelemäni Lara Croft: Tomb Raider: The Amulet of Power -kirjan jonka on kirjoittanut Mike Resnick. Ymmärsin kirjan oikeastaan melkolailla täysin. Muutamia sanoja en toki ymmärtänyt, mutta toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden oppia uusia sanoja, jos niitä ottaa selvää. Ja jos ei otakaan, perusidean tajuaa toki - ei kai kukaan nyt sentään nauraen lausu lausahduksia kuten "Damn! I forgot all about them."? (Kyseistä lausetta käytin muuten viime juttuni otsikkona...)

Miksikö sitten käytin hyvää blogitilaa tähän sinänsä ah-niin-mielenkiintoiseen elämäntarinaani? Koska minä haluan suositella KAIKILLE englanninkielisiä kirjoja! Jos se englanninnumero ei niin kauhean hyvä sitten ollut, niin kannattaa aloittaa sarjakuvista. Kuva kertoo enemmäItn kuin tuhat sanaa, ja niitä sanojakin voi sen (lähes) tuhat oppia samalla. Kannattaa muistaa netin upeat online-sanakirjat kuten Ilmainen Sanakirja, joista löytää nopeasti ainakin osan sanoista (kaikkiahan ei ole listattu ja osa voi olla murretta). Myös lausuntaa kannattaa miettiä - samalla saatat tajuta, kuinka lempi-tv-sarjassasi usein käytetty sana kirjoitetaan! Ehkäpä myös englanninnumerosi lähtee nousuun, kun kesän luet miellyttävää englanninkieltä mielenkiintoisesta aiheesta.

Tuossa jäi muuten mainitsematta yksi pari vuotta sitten ostamani englanninkielinen sarjakuva. Ostin mallorcalaisesta kirjakaupasta Agatha Christie - And Then There Were None -sarjakuvan jossa tuli cd mukana (siinä se on siis luettuna). Suuresta viihteellisestä arvostaan huolimatta tämä sarjakuvahan on tarkoitettu englannin opiskeluun, tajusin pian. Kirjan takana on tehtäviä sekä english-english sanakirja (siinä on siis selitetty englanniksi mitä eri sanat tarkoittavat). Se, jos jokin on sivistävää  viihdettä, sanonpahan vain! ;D

~SkedeL-san

P.S. Otsikko on suora lainaus The Complete Winnie-the-Pooh -kirjan jutusta "IV - In which Eeyore loses a tail and Pooh finds one" ja se on siis väärin kirjoitettua englantia, ei suinkaan sen mystisempää kieltä ;)