Hmph, vähän loppukuusta tämäkin esittely, mutta pyydän anteeksi... Anteeksi myös huono kuva!
Tämä on yksi niitä kirjoja, joita en ole koskaan ehtinyt listata lukevani sivupalkissa. Lainasin tämän kirjastosta koulun äidinkielentunnilla ja ahmin sen kahdessa päivässä. Kyseessä on Andrea Camillerin Viulun ääni (La voce del violino), jonka päähenkilönä seikkailee Ylen Eurodekkareistakin tuttu komisario Salvo Montalbano.
Viulun ääni -kirja alkaa, kun Montalbanolla on huono päivä: uni ei tule, mutta silti olisi lähdettävä hautajaisiin jotka järjestetään Floridiassa. Poliisilaitokselta tulee autonajajana Gallo, ja matkalla hautajaisiin tämä rysäyttää pullonvihreän Twingon perään. Omistajaa ei näy mutta Montalbano jättää yhteystiedot. Matkalla Gallo alkaa voida pahoin ja heidän on pysähdyttävä sairaalassa. Perillä Floridiassa Montalbano luulee vihdoin onnen potkaisseen - hautajaiset alkavatkin myöhässä ja hän ehti mukaan! Kuullessaan vainajan nimen hän kuitenkin tajuaa olevansa väärässä kirkossa, ja saapuessaan oikeaan kirkkoon kuulee hautajaisten loppuneen kaksi tuntia sitten.
Ajaessaan kohti kotia Montalbano ihmettelee, ettei pullonvihreän Twingon omistaja tunnu huomanneen lappua. Hän työntää ajatuksen syrjään. Illalla hän saa puhelun naisystävältään, joka tiukkaa tahtooko Montalbano mennä naimisiin vaikkeivat he saisi adoptoitua lasta. Montalbanon pelastukseksi saapuu myrsky, mutta yöllä hän ei saa ajatuksistaan pullonvihreää Twingoa ja lähtee yöllä ajamaan takaisin sen luo. Hän murtautuu kyseiseen villaan ja löytää alastoman naisen ruumiin.
Montalbanolla on kirjassa useita ongelmia - kuinka saada tutkimukset aletuksi ilman sotkeutumista juttuun, mitä tehdä kun adoptiolapsi on kiintynyt kasvattiperheeseensä eikä häneen ja Liviaan, kuinka menetellä kieron ja korruptoituneen asianajajan kanssa? Kirja on täynnä paitsi arkielämän ongelmia myös arvoitusdekkarimaista viehätystä ja juhlallisia ruokia! Lisäksi kirjassa kukkii myös huumorin kaunis kukka. Camilleria verrataan takakannessa Georges Simeoniin ja Raymond Chandleriin, ja täytyy myöntää, että Camilleri koukutti minutkin lukemaan tämän kirjan. Suosittelen arvoitusdekkareiden ja muidenkin rikostarinoiden ystäville!
Tähtiä:
*****/5
SUOSITTELEN!
- Skedel
