Ihan alkuun muuta asiaa: blogin seuraaminen blogilistalla uudistui pienen sekaannuksen takia, niin että jos olette jossain vaiheessa ilmoittautuneet seuraajiksi, se ilmoittautuminen ei enää päde, vaan sinun on tehtävä se uudelleen. Linkin blogilistalle löydän oikeasta sivupalkista, se on siellä alimmaisena.

Sitten asiaan:

Neverwhere - Maanalainen Lontoo -nimestä voisi päätellä, että tämä kirja on jonkinlainen metrollakulkemisopas - varsinkin, kun kirjan sisäkansissa on Lontoon metrokartat. Todellisuudessa kyseessä on fantasiakirja. Vaikka suurin osa tapahtumista tapahtuukin maanalla, Alapuolisessa Lontoossa, ei metroilla liikuta paljonkaan. Ja silloin, kun liikutaan, ei metro ole tavallinen, eivätkä asemat tavallisia asemia. Esimerkiksi yksi pysähdyspaikka on British Museumin asema, eikä Richard voi olla huomauttamatta että sellaista asemaa ei ole olemassakaan.
 

Richard Mayhew on tavallinen nuori mies, joka elää tavallista elämää tavallisessa Lontoossa. Hänellä on hyvä työpaikka, hyviä kavereita sekä morsian. Kunnes.
Richard löytää kadulta verta vuotavan tytön, Doorin. Siitä alkavat hänen vaikeutensa ja elämä Alapuolisessa Lontoossa, viemärien ja rotille puhujien seurassa. Doorin perhe on tapettu, ja samaa kohtaloa hänelle suorittavat julmat Croup ja Vandemar.
Pelastettuaan Doorin kadulta Richard putoaa tavallisen maailman raoista pohjalle asti. Tämä tarkoittaa, ettei hän ole enää olemassa Yläpuolisessa eli "normaalissa" Lontoossa. Hänestä tulee Alapuolisen Lontoon asukki. Richard tahtoo luonnollisesti päästä pois Alhaalta - hän tahtoo elämänsä takaisin.

Jo kirjan alkusanat saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä: Vandemar syö koiranpentua hänen ja työparinsa Croupin katsellessa luostarin paloa ja juuri tekemäänsä joukkomurhaa. Näin ilmeisesti pidetään huoli siitä, että ensimmäisen luvun alkaessa kukaan ei voi kuvitella, että he ovat mukavia heppuja. Ja vaikka joku niin kuvittelisikin, tuo harhaluulo korjaantuu melko pian.

Päähenkilönä Richard Mayhew on heikko, lähes tyttömäinen pelkuri. Toisaalta tapahtumat, joita hän joutuu kokemaan, saattaisivat saada kenet tahansa muunkin ajattelemaan äitiä, mutta silti. Tapahtumien edetessä Richard kuitenkin kasvaa - sitä ei huomaa heti, mutta lopussa mainitaankin, miten vanha Richard olisi antanut periksi, mutta uusi Richard ei.

Richardin morsian taas Jessica ei vaikuta kovin rakastettavalta, vaikka hänet sellaiseksi kuvataankin. Richard kuitenkin pitää hänestä, vaikka Jessican kanssa hänen onkin koluttava kuoleman tylsiä museoita viikonloppuisin jalat rakoilla. Mutta miksi sitten Richard teki niin kuin teki? Miksi hän valitsi tuntemattoman, haavoittuneen tytön kadulta morsiamensa sanoessa: "Richard Oliver Mayhew. Sinä lasket tuon nuoren henkilön sylistäsi heti paikalla ja tulet tänne tai kihlauksemme on lopussa."?

Minua hieman häiritsi, kun kirjassa ei viitattu sanallakaan, miksi herrat Croup ja Vandemar, tai oikeammin heidän työnantajansa, jahtasi Dooria. Alusta saakka oli toki selvää, että he tahtoivat satuttaa Dooria - tappaa hänet hitaasti ja kivuliaasti. Syy noihin suunnitelmiin paljastuu kuitenkin vasta lopussa, eikä sen selitystä korosteta lainkaan.

Tykkään kirjoissa odottamattomista juonenkäänteistä, ja sellaisia riitti! Olohan on aina jotenkin petetty, kun hyvikset paljastuvatkin pahiksiksi, mutta se tuo vain lisää jännitystä.

Takakannessa lukee, että kirjasta on BBC:n tekemä sarja, ja että "siitä on tekeillä myös kokoillan elokuva". (Suomennos on vuodelta 1998 enkä minä ainakaan ole kuullut kummastakaan.) Jos elokuvassa noudatetaan/noudatettaisiin hyvinkin tarkasti juonta, se olisi varmasti K15 ellei jopa K18. Niin paljon oli kaiken maailman tappamisia, silvomisia, ristiinnaulitsemista ja muutakin väkivaltaa. Lisäksi minä, joka en ole koskaan oikein ollut sinut paljon veren näkemisen tai edes Holby Cityn sairaalan leikkausten kanssa, en tahtoisi nähdä sitä. Minulle riitti kuvailu!

Suosittelen kirjaa... ainakin SkedeLille! Myös muiden fantasiasta tykkäävien kannattaa lukea tämä. Neverwhere  ei ole mikään tavallinen Harry Potter -henkinen fantasiakirja - siinä ei siis ole lohikäärmeitä tai muutakaan sellaista. Tämäntyyppinen fantasia kolahti ainakin allekirjoittaneelle ihan yhtä hyvin kuin Harry Potter.

Tähtiä:

****/5

- Sophia