Stewartin, Weismanin ja Briggin yhteistyönä syntynyt Cathyn kirja - löytäjää pyydetään palauttamaan on hyvin houkuttelevan näköinen. Avatessaan summanmutikassa jonkun sivun, lukija toteaa, että kyseessä on päiväkirja. Etukannen sisäpuolella olevassa muovitaskussa olevat todisteetkin vakuuttavat. (Kumma kyllä, kirjaston kirjassakin todisteet olivat hyvässä kunnossa.) Odotukset ovat melko korkealla, kun avaa ensimmäisen sivun ja alkaa lukea.
Ensimmäisellä sivulla tunnelma kuitenkin latistuu. Sen perusteella tämä voisi olla ihan tavallisen teinitytön tavallinen päiväkirja. (Vähän niin kuin Hanki elämä, Rachel Riley ilman niin hykerryttävää huumoria.) Pikku hiljaa jännirinomainen juoni alkaa kehittyä Cathyn halutessaan selvittää, miksi hänen poikaystävänsä, Victor, jätti hänet. Vaikuttaa katkeralta, tavalliselta tarinalta, kunnes Victorista alkaa paljastua outoja asioita - onko mikään, mitä hän on kertonut, totta?
Olisi odottanut, että kirjassa lukisi päikäkoti-ikäisten puuhakirjojen tapaan: "Ota muovitaskusta valokuva ja tutki sitä. Mitä huomaat?" Oli toisaalta hyvä, että näin ei ollut. Kirjan olisi voinut lukea avaamatta koko taskua, eikä olisi huomannut minkään puuttuvan. Jossain vaiheessa kuitenkin aloin tonkia muovitaskua, ja löysin lippuja ja lappuja, joita kirjassa oli vilahtanut. Todisteiden avulla ei olisi itse voinut ratkaista mitään.
Petyin hieman, kun kirjan ratkaisu vaihtui yhtäkkiä fantasian puolelle. Alku ei vaikuttanut mitenkään yliluonnolliselta, joten miksi lopunkaan piti?
Joka tapauksessa kirja oli mukaansatempaava ja jännittävä. Jotenkin minua aina häiritsee päähenkilöt uteliaisuus :D vaikka ilman sitä--- oltaisiin jääty ties mihin sivulla 34.
Suosittelen Cathyn kirjaa kaikille, jotka pitävät jännityksestä, ja ovat vähänkin kiinnostuineita konkreettisesta todistusaineistosta, joka tässä tulee mukana, ja jotka tahtovat leikkiä salapoliisia(SkedeLille, siis! 
)
Tähtiä:
***/5
- Sofi-ina
Kommentit