Kolmas koskaan lukemani Mary Marckin tyttökirja, Yhteiskoululaisia - Romaani Eevasta ja hänen tovereistaan, oli yllättävän hauska. Luettuani Eevan luokan toinen osa, Vähän enemmän Eevasta, ei vakuuttanut. Eevan luokka oli nimittäin yli-hauska ja kaikkea, en osaa sanoa, mitä. Mutta yllätyin iloisesti, kun Yhteiskoululaisia tarjosi enemmän naurua. En voi olla ajattelematta sen johtuvan siitä, että Harri Neva, eräs Eevan luokalla oleva poika, sai enemmän puheenvuoroja. Lisäksi tässä tapahtui enemmän. Ensimmäisten osien takakansissa luvattiin hauskutusta - retkiä, tanssiaisia, kutsuja... - mutta todellisuudessa monikkomuodot olisi voinut jättää pois. Mutta tässä oli pukujuhlat, elokuvan katselua, kantakahvila(joka muuten oli Fazer!) sekä filosofinen kerho. Jännitystä myös tuovat kadonnut 2000 markkaa sekä Hertan umpisuoli. Luokka on vain niin mainio - hauska. Se on muutakin, kuin hauska, mutta koska en osaa kuvailla sitä, ovelasti sisällytän sen tuohon sanaan mainio. Hauskoja sutkautuksia riittää!
Niin, olin ihan unohtaa, että Eeva ja hänen "toverinsa" valmistautuvat tässä ylioppilaskirjoituksiin. Se ei kuitenkaan hidasta menoa - päinvastoin! Edellisessä kirjassa - Vähän enemmän Eevasta, siis - Eeva, Hertta ja Marja miettivät, mitä he saavat tehdä, kun ovay lähes täysi-ikäisiä, 15-vuotiaita. Nyt kuitenkaan joitakin yksittäisiä lauseita lukuun ottamatta ei pohdita sitä, mikä on melkein-aikuisten arvolle sopivaa. Se oli hyvä - ehkäpä sen takia pidin tästä enemmän!
- Sofi-ina
Kommentit