The Body Farm - (c) Patricia Daniels Cornwell 1994

Ensiksi pieni tunnustus: vaikka kuinka aioin lukea vain yhtä kirjaa kerrallaan, otin tämän silti luettavakseni kesken Ramses - Abu Simbelin Valtiatar -kirjan lukemista. Mutta se johtuu siitä, että minun tuli tehdä kirjaesitelmä ja oli lukutunti ja kirja oli kotonani - eli tämä on tekosyyni. Nyt kuitenkin itse kirjaan!

Patricia Cornwell, joka on muuten työskennellyt rikostoimittajana ja kuolinsyyntutkijan toimistossa sekä ollut mukana oikeissa ruumiinavauksissa - ja tämä näky monin paikoin kirjassa. Kuvailut ovat realistisia ja tuntuvat ainakin näin tavan taapertajalle tieteellisen tarkoilta. Myöskin henkilöhahmot tuntuvat oikeilta ihmisiltä - hahmoja säälii ja inhoaa kuin aitoja henkilöitä!

Mitäkö kirjassa sitten tapahtuu? Pikkutyttö Emily Steiner löytyy brutaalisti murhattuna tämän palattua oikoreittiä kotiin seurakuntanuorien kokouksesta. Merkittäviä yksityiskohtia ovat ihosta irti viilletyt palaset sekä sidottaessa käytetty oranssi ilmastointiteippi. Poliisin epäilyksien kohde on Temple Gault, joka on aiemmin tehnyt samankaltaisen rikoksen. FBI:n rikostutkinnallista tukiyksikköä (profiloi kieroutuneita rikollisia kuten sarjamurhaajia) konsultoi oikeuspatologi ja Virginian poliisiylilääkäri Kay Scarpetta. Hänen apunaan on joukko ammattilaisia, joista mainitsemisen arvoisia ovat Scarpetan tutut ylikomisario Pete Marino ja tutkimusyksikön johtaja Benton Wesley sekä osavaltion rikospoliisin agentti Max Ferguson ja ylikonstaapeli Hershel Mote. Tapauksen tiimoilta pidetään neuvonpito, jonka jälkeen kotiinsa matkannut Ferguson kohtaa loppunsa...

Kirjassa kuljetetaan taidokkaasti juonta eteenpäin, mutta samalla seurataan myös Kay Scarpettan yksityiselämää. Sisarentytär Lucy, joka aikoo valmistuttuaan FBI:n agentiksi, joutuu ongelmiin kun häntä epäillään salaisten tietojen varastamisesta. Kay itse sen sijaan ajautuu hyvinkin lämpimiin väleihin Benton Wesleyn kanssa... Scarpettaan kiihtynyt Marino sen sijaan ajautuu yhä kauemmaksi.  Tapahtumapaikat vaihtelevat aina FBI:n akatemiasta (Virginian Quantico) päätapahtumapaikka Black Mountainin pikkukylään sekä lopussa jopa Newportiin asti. Matkusteleepa tohtori Kay Scarpetta mm. Washington D.C:ssäkin! Juoni on silti suht helposti seurattava, mutta kirja ei ole erityisen keveää luettavaa ja voi olla liikaa herkimmille.

Kirjaa vertaan nyt omiin aikaisempiin kirjaelämyksiini. Kuten serkkunikin tietää, olen hulluna kunnon vanhanajan arvoitusdekkareihin - suljettu piiri epäiltyjä, yksi teki sen, suuri mysteeri, etsivä löytää johtolankoja ja kunnon aivotyö on suuressa arvossa! Tämä kirja on hyvin erilainen siihen verrattuna - yhden ison mysteerin sijaan jutut ovat hieman pienempiä eikä lopussa seuraa juhlavaa syyllisen paljastamista. Epäiltypiiri on niin laaja kuin oikeissakin rikoksissa - pääepäilty löytyy, mutta periaatteessa syyllinen voi olla kuka vain. Murha itsessään ei ole niin monimutkainen ratkaistava - jos raa'at yksityiskohdat eivät saa katsettasi kääntymään poispäin kirjasta - mutta avainsana onkin todisteet. Lisäksi kirjassa tutustutaan Münchausenin syndroomaan... (toivottavasti et tiedä entuudestaan, mikä se on!)

Henkilöhahmot Patricia Cornwell on saanut värikkäiksi. Aluksi minua häiritsi, ettei kaikki kirjan henkilöt puhuneet kirjakieltä (kuten viimeaikoina lukemassani Ramses -sarjassa ja arvoitusdekkareissa, joissa murteet voisivat aiheuttaa epäuskottavuutta) ( - oikeasti, kuvitelkaa Ramses sanomassa Amenille: "Mä lähen tonne Abu Simbeliin mut hoida sä tän valtion hommat mutsin kaa"!!! -) mutta siihen tottui muutaman luvun aikana ja lopulta se todella väritti henkilöhahmoja. Puhetyyli nimittäin oikeasti kertoo ihmisestä paljon! Muutenkin kaikki manööverit ja yksityiskohdat, jotka Cornwell kuvaa, sai ihmiset vaikuttamaan oikeilta. Tätähän minä hoin jo aiemminkin... menipäs taas jankutukseksi!!!

 

Aiemmin kyseistä sarjaa on ilmestynyt kirjat Post mortem, Ruumiin todistus, Mitä jäljelle jää ja Julma ja tavaton. Kultainen tikari -palkitulta kirjailijalta on myös ilmestynyt kymmeniä muita kirjoja sekä toki paljon jatkoa Kay Scarpettan tutkimuksille, mm. tässä opuksessa paljon mainostettu seuraava kirja Köyhien kalmisto. Suosittelen Cornwellin kirjoja lukijoille, jotka pitävät realistisesta ja jännittävästä, mukaansatempaavasta tarinasta kaikkine sivupolkuineen mutta jotka eivät kavahda raa'an tarkkoja rikoskuvauksia. Itse pidin kirjasta, ja aion mitä todennäköisimmin vielä lukea Cornwellin kirjoja, mutta juuri nyt luen loppuun Ramseksen ja etsin itselleni arvoitusdekkarin, sillä juuri nyt olen taas dekkarituulella! Mutta kukapa tietää, jos Ramses taas koukuttaa minut lainaamaan seuraavan osan hetimiten?

- SkedeL