Helloups!

Tämä onkin ensimmäinen kirjoitukseni tässä blogissa... Jee! ;) Ajattelin aloittaa luomalla kokonaan uuden kategorian, jossa kertoilisimme lempikirjailijoistamme! Ja ensimmäiseksi valitsin tottakai erään kaikkien aikojen parhaista kirjailijoista ja sekä minun että Sofi-inan suurista suosikeista: Agatha Christien, tämän legendaarisen Murhamamman!

1236780019_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Christien muistolaatta Torre Abbeyssa

Agatha Mary Clarissa Christie (o.s. Miller), s. 15.9.1890 Torquayssa, Englannissa ja k. 12.1.1976 Wallingford, Berkshire. Christien isä kuoli Agathan ollessa 11-vuotias ja äiti alkoi saada sydänkohtauksia. Vuonna 1914 ollessaan vielä Miller 24-vuotias Agatha meni naimisiin kuninkaallisten ilmavoimien eversti Archibald Christien kanssa ja 1919 heille syntyi tytär Rosalind. Ensimmäisen maailmansodan aikana Agatha työskenteli sairaanhoitajana ja apteekkiapulaisena - tällöin hän kartutti tietojaan erilaisista myrkyistä, ja tämä näkyykin selkeästi hänen kirjoissaan.

1235985456_poirot.jpg

Yksi näkemys Hercule Poirot'sta.

Christien ensimmäinen kirja, Stylesin tapaus (The Mysterious Affair at Styles) ilmestyi 1920. Se oli arvoitusdekkari, kuten suurin osa Christien tuotannosta. Kirjassa etsivänä toimi toinen Christien tunnetuimmista etsivistä: belgialainen salapoliisi Hercule Poirot. Tämä Christien suosituin salapoliisihahmo on ollut tutkimassa rikoksia 33 romaanissa ja kymmenissä novelleissa. Christien toiseksi suosituin hahmo, St. Mary Meadissa asuva ikäneito neiti Jane Marple, debytoi kymmenen vuotta myöhemmin. 1930 ilmestynyt Murha maalaiskylässä (Murder at the Vicarage) oli ensimmäinen 17 romaanista, joissa neiti Marple esiintyi. Ikäneidon esiintyi myös monissa novelleissa.

 

1920-luvulla Christie oli yhdessä Dorothy L. Sayersin ja G. K. Chestertonin kanssa perustamassa kuuluisaa salapoliisikirjailijoiden kerhoa Detection Clubia. Christie itse oli joutua erotetuksi kerhosta kyseenalaisen romaaninsa Roger Ackroydin murha (The Murder of Roger Ackroyd) takia. Kirjan omalaatuinen ratkaisu halkoo mielipiteitä. Esimerkiksi serkkuni ja tämän blogin toinen kirjoittaja Sofi-ina on listannut kirjan suosikkeihinsa, mutta veljeni oli lähestulkoon raivoissaan ratkaisun vuoksi. Itse olen yhä tavallaan "puulla päähän lyöty" enkä osaa kunnolla ilmaista mielipidettäni. En tuomitse kirjaa, mutten todennäköisesti en tule lukemaan sitä uusiksi. Jotkut pitivät kirjaa kuitenkin lukijoiden huijaamisena ja salapoliisikirjallisuuden "reilun pelin" rikkojana. Ratkaisu on kuitenkin omaperäinen ja sai paljon huomiota. Christie sai pitää paikkansa Detection Clubissa puheenjohtaja Dorothy L. Sayersin ansiosta.

1236781507_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

vas. yksi tunnetuimmista neiti Marplen näyttelijöistä, Joan Hickson. Oikealla puolella tiettävästi uusin neiti Marplen näyttelijätär, Geraldine McEwan.

Christie sai kuuluisuutta samana vuonna kun Roger Ackroydin murha -kirja herätti kohua. Samaisena vuonna Christie nimittäin katosi. Brittilehdistö antoi runsaasti huomiota tapaukselle. 11 päivän ajan Christie oli selittämättömästi kadonnut - hänen autonsa oli löydetty hylättynä hiekkakuopalla. Lopulta hän löytyi hotellista Harrogatesta (Pohjois-Englannissa) ja hän selitti kärsineensä hermoromahduksesta ja muistinmenetyksestä sekä äitinsä sairauden että aviomiehensä uskottomuuden vuoksi. Vieläkään ei ole selvinnyt, oliko kyseessä tämä syy vai oliko katoaminen vain mainostemppu: joka tapauksessa raskasta aikaa tämä Agathalle oli, sillä hänen äitinsä kuoli 1928 ja samana vuonna toiseen naiseen rakastunut aviomies otti Christiestä eron.

1236783764_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Christien katoamisesta on myös kirjoitettu kirja. Kuvassa ko kirjan kansi. Jared Cade: Agatha Christie katoaa

Christien toinen avioliitto kesti hänen kuolemaansa saakka. Lähi-idässä kaivauksilla hän tapasi arkeologi Max Mallowanin (1904-1978). Mallowan oli häntä 14 vuotta nuorempi, mutta 40-vuotias Christie ja 26-vuotias Mallowan menivät naimisiin samana vuonna Edinburghissa. Molemmat aateloitiin, Mallowan arkeologisista saavutuksistaan vuonna 1960 ja Christie ansioistaan kirjailijana 1971. Arkeologiaviomiehen kanssa matkustelu näkyi romaaneissa Murha Mesopotamiassa (Murder in Mesopotamia, 1936), jossa Poirot tutkii murhia arkeologisilla kaivauksilla ja Kaikki päättyy kuolemaan (Death Comes as the End, 1944), jossa tapaus sijoittuu faaraoiden ajan Egyptiin. Ja sivuhuomautus: tässä taitaa olla seuraava kirja, jonka aion lukea... ;)

1235985310_18856__poirot_l.jpg

David Suchet Poirot'na.

Viimeinen Christien kirjoittama kirja oli vuonna 1973 ilmestynyt Kohtalon portti (The Postern of Fate). Silloin Christie oli jo 83-vuotias. Christie oli kuitenkin jo toisen maailmansodan aikana, ehkä huolestuneena selviytymisestään, kirjoittanut kaksi romaania jotka oli sulkenut pankkiholviin yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Nämä romaanit lopettivat hänen kuuluisimpien etsiviensä, Hercule Poirot'n ja neiti Marplen urat ja Christie määräsi ne alunperin julkaistavaksi hänen kuoltuaan. Vuonna 1974 Idän pikajunan arvoituksesta tehdyn elokuvaversion suosion ansiosta hän kuitenkin intoutui julkaisemaan viimeisen Poirot -romaanin 1975. Tämä romaani oli nimeltään Esirippu - Poirotin viimeinen juttu (The Curtain - Poirot's Last Case). Kirja sai hyvän vastaanoton ja Christie päästi viimeisen Marple -romaaninkin julkaistavaksi. Hän kuitenkin kuoli ennen kirjan painamista, ja niinpä Neiti Marplen viimeinen juttu (Sleeping Murder) julkaistiin postuumisti vasta 1976. Christie kuoli kotonaan tammikuussa 85 vuoden ikäisenä, arvoniminään Dame Agatha Christie ja Lady Mallowan.

1236782876_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Suchet

Agatha Christien teoksia pidetään perinteisen salapoliisiromaanin, niin sanotun "whodunit"-dekkarin, klassisimpina edustajina. Hän piti tiukasti kiinni "reilusta pelistä" lukijoita kohtaan ja huolehti siitä, että lukijalle annettiin kaikki arvoituksen ratkaisuun tarvittavat johtolangat, niin että tämä pystyi (ainakin periaatteessa) selvittämään rikoksen jo ennen kirjan etsivää. Hän ei myöskään hyväksynyt yliluonnollisia selityksiä. Teosten rikokset sijoittuvat tavallisesti yläluokan piiriin, ja niiden ratkaisijana toimii huippuälykäs yksityisetsivä, kuten Hercule Poirot, tai taitava harrastelija, kuten neiti Marple, joka ratkaisee murhan poliisin nenän edessä. Kirjallisuuskriitikot ovat kehuneet Christien taitoja monimutkaisten ja taitavien juonien sommittelijana, mutta arvostelleet hänen teoksiaan klassisen dekkarikirjallisuuden helmasynneistä: yksiulotteisista henkilöhahmoista, mekaanisesta kerronnasta ja yhteiskunnallisesta eskapismista.

Pitkän kirjailijanuransa aikana Christie kuitenkin teki ajoittaisia kokeiluja, joissa hän rikkoi klassista dekkarikaavaa ja omia periaatteitaan. Tunnetuin esimerkki tästä on Roger Acroydin murha, jota salapoliisikirjallisuuden puritanistit arvostelivat lukijan tahallisesta harhaanjohtamisesta, vaikka kirjassa periaatteessa annetaankin kaikki tarpeelliset johtolangat. Christie teki myös poikkeamia psykologisen ja yliluonnollisen rikostarinan alueelle novellikokoelmassa Kuoleman koiraThe Hound of Death, 1933) ja romaaneissa Ikiyö (Endless Night, 1967) ja Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (By the Pricking of my Thumbs, 1968). (

Christie on myös tunnettu runojen ja lastenlorujen käyttämisestä kirjoissaan. Esimerkiksi kirjassa Salaperäiset rukiinjyvät (A Pocket Full of Rye, 1953) - tätä kirjaa muuten suosittelen! - tehdään sarja murhia, jotka pohjautuvat Hanhiemon loruun, ja kirjoissa Viisi pientä possua (Five Little Pigs, 1943), Kymmenen pientä neekeripoikaaTen Little Niggers, 1939), Mabellen kahdet kasvot (One, Two, Buckle My Shoe, 1940) sekä Neiti Lemon erehtyy (Hickory Dickory Dock , 1955) lastenloru on oleellinen osa juonta. Myös monien kirjojen nimet ovat varsinkin myöhempinä vuosikymmeninä peräisin englantilaisesta runoudesta: The Mirror Crack'd From Side to SideTuijottava katse, 1962.) Tennysonilta, Endless Night (suom. Ikiyö, 1967) William Blakelta ja By the Pricking of my Thumbs (suom. Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, 1968) Shakespearelta. ( (suom.

1236783095_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Geraldine McEwan

Christien kirjoja on myyty noin 2 miljardia kappaletta, niitä on käännetty yli 44 kielelle (vain J.K. Rowlingin Harry Potter -kirjoja ja Raamattua on käännetty useammalle kielelle) ja Christien näytelmää Hiirenloukku (The Mousetrap) on esitetty Lontoon West Endissä vuodesta 1952 asti; se on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä ja sillä on ollut miljoonia katsojia. Dame Agatha Christiellä on julmetun monta romaania ja novellikokoelmaa, mutta tässäpä on suoraan Wikipediasta poimittu lista:

  • Stylesin arvoitus (myös Stylesin tapaus, The Mysterious Affair at Styles, 1920. WSOY 1970)
  • Salainen vastustaja (The Secret Adversary, 1922, WSOY 1974)
  • Golfkentän murha (Murder on the Links, 1923, Otava 1943)
  • Ruskeapukuinen mies (The Man in the Brown Suit, 1924, WSOY 1985)
  • Poirotin varhaiset jutut (Poirot Investigates, 1924, WSOY 1982)
  • Rakkauskirjeiden salaisuus (The Secret of Chimneys, 1925, Nide Oy 1948)
  • Roger Ackroydin murha (The Murder of Roger Ackroyd, 1926, WSOY 1959)
    • Odottamaton ratkaisu, Satakunnan kirjateollisuus Oy 1927, Otava 1929
  • Neljä suurta (The Big Four, 1927, WSOY 1978)
  • Sininen juna (The Mystery of the Blue Train, 1928, Otava 1940)
  • Seitsemän kellon salaisuus (The Seven Dials Mystery, 1929, WSOY 1952)
  • Rikos yhdistää -novellikokoelma (Partners in Crime, 1929, WSOY 1986)
  • Murha maalaiskylässä (Murder at the Vicarage, 1930, WSOY 1954)
  • Herra Quin esittäytyy -novellikokoelma (The Mysterious Mr. Quin, 1930, WSOY 1988)
  • Kuolema lähettää viestin (The Sittaford Mystery, 1931, WSOY 1989)
  • Vaarallinen talo (Peril at End House, 1932, WSOY 1936)
  • Kolmetoista-novellikokoelma (The Thirteen Problems, 1932, WSOY 1983)
  • Lordin kuolema (Lord Edgware Dies, 1933, WSOY 1953)
  • Kuoleman koira -novellikokoelma (The Hound of Death, 1933, WSOY 1978)
  • Askel tyhjyyteen (Why Didn’t They Ask Evans?, 1934, WSOY 1953)
  • Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express, 1934, WSOY 1937)
  • Listerdalen arvoitus -novellikokoelma (The Listerdale Mystery, 1934, WSOY 1980)
  • Parker Pyne tietää kaiken -novellikokoelma (Parker Pyne Investigates, 1934, WSOY 1982)
  • Aikataulukon arvoitus (The A.B.C. Murders, 1935, WSOY 1938)
  • Lentävä kuolema (Death in the Clouds, 1935, WSOY 1937)
  • Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä (Three-Act Tragedy, 1935, WSOY 1960)
  • Kortit pöydällä (Cards on the Table, 1936, WSOY 1939)
  • Murha Mesopotamiassa (Murder in Mesopotamia, 1936, WSOY 1957)
  • Kuolema Niilillä (Death on the Nile, 1937, Otava 1940)
  • Mykkä todistaja (Dumb Witness, 1937, WSOY 1953)
  • Särkyneen peilin arvoitus -novellikokoelma (Murder in the Mews, 1937, WSOY 1977)
  • Hänet täytyy tappaa (Appointment with Death, 1938, WSOY 1971)
  • Simeon Leen testamentti (Hercule Poirot’s Christmas, 1938, WSOY 1953)
  • Regatta Mystery and Other Stories -novellikokoelma (1939)
  • Eikä yksikään pelastunut (Ten Little Niggers, 1939)
    • Eikä yksikään pelastunut, WSOY 1940
    • Kymmenen pientä neekeripoikaa, 1968
    • Eikä yksikään pelastunut, 2004
  • Neiti Pinkertonin salaisuus (Murder Is Easy, 1939, WSOY 1958)
  • Mabellen kahdet kasvot (One, Two, Buckle My Shoe, 1940, WSOY 1961)
  • Teetä kolmelle (Sad Cypress, 1940, WSOY 1974)
  • Varjossa auringon alla (Evil under the Sun, 1941, WSOY 1962)
  • Salomonin tuomio (N or M?, 1941, WSOY 1988)
  • Ruumis kirjastossa (The Body in the Library, 1942, WSOY 1972)
  • Syyttävä sormi (The Moving Finger, 1943, WSOY 1972)
  • Viisi pientä possua (Five Little Pigs, 1943, WSOY 1971)
    • Viisi pientä porsasta, Kolmiokerho 1948
  • Kohti nollapistettä (Towards Zero, 1944, WSOY 1975)
  • Helmeilevä kuolema (Sparkling Cyanide, 1945, WSOY 1959)
  • Kaikki päättyy kuolemaan (Death Comes as the End, 1945, WSOY 1974)
  • Elämää arkeologisilla kaivauksilla Lähi-idässä (Come, Tell Me How You Live, 1946)
  • Kohtalokas viikonloppu (The Hollow, 1946, WSOY 1959)
  • Herkuleen urotyöt (The Labours of Hercules, 1947, WSOY 1971)
    • Poirot parhaimmillaan, Tammi 1964
  • Vuoksi ja luode (Taken at the Flood, 1948, WSOY 1973)
  • The Witness for the Prosecution and Other Stories -novellikokoelma (1948)
  • Hiirenloukku-novellikokoelma (Three Blind Mice and other stories, 1948 vain Yhdysvalloissa, WSOY 1977)
  • Väärän vänkyrän talo (The Crooked House, 1949, WSOY 1977)
    • Murhaaja kujeilee, Nide Oy 1951
  • Kuolema ilmoittaa lehdessä (A Murder Is Announced, 1950, WSOY 1950)
  • He tulivat Bagdadiin (They Came to Baghdad, 1951, WSOY 1987)
  • The Under Dog and Other Stories -novellikokoelma (1951)
  • Neiti Marplea ei petetä (They Do It with Mirrors, 1952, WSOY 1969)
  • Rouva McGinty on kuollut (Mrs. McGinty’s Dead, 1952, WSOY 1973)
  • Hautajaisten jälkeen (After the Funeral, 1953, WSOY 1956)
  • Salaperäiset rukiinjyvät (A Pocket Full of Rye, 1953, WSOY 1956)
  • Määränpää tuntematon (Destination Unknown, 1954, WSOY 1986)
  • Neiti Lemon erehtyy (Hickory Dickory Dock, 1955, WSOY 1957)
  • Kuolleen miehen huvimaja (Dead Man’s Folly, 1956, WSOY 1975)
  • Paddingtonista 16.50 (4.50 from Paddington, 1957, WSOY 1968)
  • Syyttömyyden taakka (Ordeal by Innocence, 1958, WSOY 1976)
  • Kissa kyyhkyslakassa (Cat among the Pigeons, 1959, WSOY 1960)
  • Seikkaileva jälkiruoka -novellikokoelma (The Adventure of the Christmas Pudding, 1960, WSOY 1984)
  • Totuus Hallavan hevosen majatalosta (The Pale Horse, 1961, WSOY 1962)
  • Double Sin and Other Stories -novellikokoelma (1961)
  • Tuijottava katse (The Mirror Crack’d from Side to Side, 1962, WSOY 1965)
  • Kellot (The Clocks, 1963, WSOY 1964)
  • Lomahotellin murhat (A Caribbean Mystery, 1964, WSOY 1965)
  • Bertramin hotellissa (At Bertram’s Hotel, 1965, WSOY 1967)
  • Satuja ja tarinoita lapsille (Star over Bethlehem and other stories, 1965)
  • Kolmas tyttö (The Third Girl, 1966, WSOY 1970)
  • Ikiyö (Endless Night, 1967, WSOY 1969)
  • Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (By the Pricking of my Thumbs, 1968, WSOY 1975)
  • Kurpitsajuhla (Halloween Party, 1969, WSOY 1970)
  • Salaperäinen matkustaja (Passenger to Frankfurt, 1970, WSOY 1971)
  • The Golden Ball and Other Stories -novellikokoelma (1971)
  • Neiti Marple koston jumalattarena, (Nemesis, 1971, WSOY 1972)
  • Norsun muisti (Elephants Can Remember, 1972, WSOY 1973)
  • Poems Vol. 1 -runokokoelma (1973)
  • Kohtalon portti (Postern of Fate, 1973, WSOY 1983)
  • Poirotin lyhyet jutut -novellikokoelma (Poirot’s Early Cases, 1974, WSOY 1976)
  • Esirippu. Poirotin viimeinen juttu (Curtain: Poirot’s Last Case, 1975, WSOY 1976)
  • Neiti Marplen viimeinen juttu (Sleeping Murder, 1976, WSOY 1977)
  • Vanha hyvä aikani -omaelämäkerta (An Autobiography, 1977, WSOY 1977)
  • Miss Marple's Final Cases and Two Other Stories -novellikokoelma (1979)
  • Toinen kutsu -novellikokoelma (Problem at Pollensa Bay, 1991, WSOY 1992)
  • The Harlequin Tea Set -novellikokoelma (1997)
  • Kirstun arvoitus -novellikokoelma (While the Light Lasts and Other Stories, 1997, WSOY 2000)
  • Painajainen (The nightmare, 1951)

1236783469_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Salanimellä Mary Westmacott Christie kirjoitti seuraavat romanttiset kirjat:

  • Kaksi rakkautta (Giant’s Bread, 1930, WSOY 1976)
  • Kuin muuttolintu (Unfinished Portrait, 1934, WSOY 1976)
  • Yksinäinen kevät (Absent in the Spring, 1944, WSOY 1975)
  • Ruusun aika (The Rose and the Yewtree, 1948, WSOY 1976)
  • Tyttären tarina (A Daughter’s a Daughter, 1952, WSOY 1976)
  • Rakkauden kevyt taakka (The Burden, 1956, WSOY 1975)

 

Tiedoista suurkiitos Wikipedia | Wikipedia: Agatha Christie

- SkedeL