Huomasin tässä nyt viikon kuluessa, ettei aikaa olekaan yhtä paljon lukemiseen, kuin ennen. Outoa, vaikka harrastuksia on vähemmän, kuin viime vuonna... Noo, mutta turha kai selitellä, ehtii näinkin lukea ihan riittävästä(:

En edes muista, milloin minulla olisi mennyt näin kauan yhden kirjan lukemisessa! Yli kuukausi vierähti. Se ei tosin ollut mikään kahdeksas ihme, koska saatoin unohtaa Kotiopettajattaren romaanin viikoksikin, vaikka se oli kuinka hyvä. Kirja näyttää helpon ohuelta, joten 478 sivua yllättävät aika lailla. Niinpä tuli lähes koko ajan vilkuiltua sivuja - "monta sivua oon jo lukenut...", "monta on vielä jäljellä..." jne. Oli vain muutavia niin mukaansatempaavia kohtia, etten olisi vahtinut numeroita ollenkaan.

Odotin, että Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani olisi samaa sarjaa Austenin kirjojen kanssa - olen lukenut pari, mutta ne eivät minulla nappaa. Ennakkoluulot olivat tästäkin kirjasta sellaiset: en kuitenkaan ikinä jaksa lukea... No niin no, ensimmäisestä kappaleesta voitte päätellä, että se oli ainakin osittain totta. Mutta silti --- tämä oli jotenkin kiinnostavampi. Se herätti kiinnostuksen alusta asti, eikä henkilöitä tullut kerralla liikaa niin, että olisi mennyt ihan sekaisin. Teksti ei ollut pienintä mahdollista, joten sekin vauhditti lukemista.

Kirjan minäkertoja on Jane Eyre(...alunperin tämä on myös julkaistu päähenkilön nimellä), joka on lapsesta saakka hyvin surkea ja ruma lapsi(anteeksi vain, mutta itse en pystynyt kuvittelemaan häntä kovin rumana...!). Hän on orpo, eikä hänellä tiedettävästi ole muita sukulaisia, kuin ankara täti ja serkut, jotka ovat armollisesti ottaneet pienen Jane Eyren luokseen asumaan. Puoliksi Janen omasta tahdosta hänet lähetetään Lowoodin laitokseen - orpojen kouluun, jossa hän opiskelunsa jälkeen toimii myös opettajana. Sen jälkeen alkaa Janen ura kotiopettajattarena Thornfieldissä, missä hän opettaa pientä ranskatarta, Adelea. Hän kiintyy tyttöön, taloudenhoitaja Mrs. Fairfaxiin, sekä Thorfieldin isäntään, Mr. Rochesteriin...

Kuten takakansikin sanoo, Kotiopettajattaren romaani "on vaatimattoman, älykkään ja sisäisesti voimakkaan nuoren naisen ja hänen suuren rakkautensa tarina". Ja edelleen sitä selostusta matkiakseni, kirja ei pursua pelkästään imelää romantiikkaa(siitä pitää huolta myös maanpinnalla visusti pysyttelevä Jane omalta osaltaan), vaan päähenkilön päätä vaivaavat myös mm. Thornfieldin salaisuus, joka selviää katkeralla tavalla sekä Intian perintö. Totta kai mukaan mahtuu myös "traaginen elämänkohtalo" ja paljon muuta.

Vaikkei kirja siis kovin mukaansatempaava ollutkaan, tykkäsin siitä silti. Tietysti hyvän kirjan pitäisi olla sellainen, että sen lukemista ei halua lopettaa, ja kun lopettaa, on pakko aloittaa uudelleen. Sitä ei kyllä tapahtunut. Mutta suosittelen tätä silti kaikille Austenin kirjoihin tylsistyneille(enkä nyt sano, että ne ovat iankaikkisesti aamen tylsiä, se on vain oma mielipiteeni) - samankaltaisuuksia on, mutta yhtä hidastempoinen Jane Eyren elämäntarina ei ole.

Tähdet:

***/5

- Sophia